Articles

Lihavuuden vaikutus kasvaviin lääketieteellisiin menoihin

E kasvavien terveydenhuoltomenojen syiden ja terveyshyötyjen arvioiminen on tärkeää suunniteltaessa tehokkaita kustannusten hillitsemistoimenpiteitä. Uuden lääketieteellisen teknologian käyttöönoton uskotaan selittävän suurimman osan terveydenhuoltomenojen kasvusta, kun taas ikääntyminen ja väestönkasvu muodostavat pienemmän osan kasvusta. 1 useissa tutkimuksissa on arvioitu tupakoinnin, lihavuuden ja muiden riskitekijöiden vaikutusta rahankäyttöön tiettynä ajankohtana. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole käsitelty lihavuuden yleistymisen ja kustannusten kasvun välistä yhteyttä ajan myötä. Vuoteen 1980 mennessä lihavuuden yleisyydessä tapahtui vain maltillisia muutoksia, mikä oikeutti sen jättämisen pois terveysmenojen kasvun lähteistä. 2 liikalihavuuden esiintyvyys on kuitenkin kaksinkertaistunut vuoden 1980 jälkeen 30 prosenttiin aikuisväestöstä; se on kasvanut kahdeksan prosenttiyksikköä vuodesta 1990. 3

ylipainoisilla on suurempi riski sairastua diabetekseen, sappikiviin, verenpainetautiin, sydänsairauksiin, hyperlipidemiaan, aivohalvaukseen ja joihinkin syöpämuotoihin. 4 Lisäksi kuolemanriski on suurempi kohtalaisen ja vakavasti ylipainoisilla miehillä ja naisilla iästä riippumatta. Vaikeasti lihavien (painoindeksi eli BMI 35,0 tai korkeampi) sairaanhoitokulut ovat lähes iäkkäillä (50-69-vuotiailla) 60 prosenttia suuremmat kuin normaalipainoisilla. 5 viimeaikaiset tutkimukset ovat arvioineet, että terveydenhuollon menot on noin 36 prosenttia suurempi lihavien aikuisten alle kuusikymmentäviisi. 6 nämä havainnot johtavat kysymykseen: missä määrin lihavuuden yleistyminen ja suhteelliset kustannukset vaikuttavat terveydenhuoltomenojen kasvuun?

tässä asiakirjassa arvioidaan lihavuuden muutoksista johtuvaa menojen kasvua ja lihavien ihmisten suhteellista kulutusta henkeä kohti käyttäen kansallisesti edustavia tietoja vuosilta 1987 ja 2001. Tutkimme myös lihavuuteen liittyvien tekijöiden osuutta menojen kasvuun kolmessa lihavuuteen liittyvässä tilassa: diabetes, hyperlipidemia ja sydänsairaus (mukaan lukien verenpainetauti).

tutkimustiedot ja-menetelmät

■ tietolähteet.

analyysimme aineisto on peräisin vuoden 1987 kansallisesta lääketieteellisestä Menotutkimuksesta (NMES) ja vuoden 2001 lääketieteellisestä Menotutkimuksesta (MEPS-HC). 7 nämä tutkimukset, toteuttamat virasto terveydenhuollon tutkimus ja laatu (AHRQ), tarjoavat kansallisesti edustavia arvioita terveydenhuollon menojen keskuudessa ei-institutionalisoitu siviili Yhdysvaltain väestöstä. Tarkempi kuvaus molemmista tutkimuksista on julkaistu muualla. 8 vuoden 1987 tutkimus sisältää itse ilmoitetut mittarit kunkin vastaajan pituudesta ja painosta. Käytimme näitä tietoja muodostaaksemme BMI: n (laskettu paino kilogrammoina jaettuna pituuden neliöllä metreinä) jokaiselle otokseen kuuluneelle vastaajalle ja luokittelimme vastaajat alipainoisiksi (BMI alle 18,5), normaalipainoisiksi (BMI välillä 18,5-24,9), ylipainoisiksi (BMI välillä 25,0-29,9) ja lihaviksi (BMI 30,0 tai korkeampi). 9 vuoden 2001 MEPS-HC laskee ja raportoi painoindeksin käyttäen itse ilmoitettua painoa ja pituutta tutkimuksesta. Molempiin kyselyihin vastanneet myös itse ilmoittavat kaikki sairaudet. Nämä tiedot koodattiin ammattimaisesti käyttäen kansainvälistä tautiluokitusta (International Classification of Diseases, Ninth Revision, ICD-9). AHRQ: n tutkijat romahduttivat ICD-9-koodit kolminumeroisiin koodeihin ja koodasivat sen jälkeen 259 kliinisesti merkittävään sairauteen AHRQ: n kliinisen luokittelujärjestelmän avulla. 10 pois lukien alle yhdeksäntoista-vuotiaat vastaajat ja pieni määrä vastaajia (404 vuonna 1987, 174 vuonna 2001), joiden koulutus-ja siviilisäätyarvot puuttuvat ja joiden painoindeksi on epäuskottava (painoindeksi alle 10; 12 vuonna 1987, Ei vuonna 2001) tai puuttuvat painoindeksin arvot (3 150 vuonna 1987, 864 vuonna 2001) aikuisilla, vuoden 1987 NMES: n ja vuoden 2001 Euroopan parlamentin jäsenten otoskoot ovat vastaavasti 20 989 ja 21 460. 11

■ analyysi.

kaksiosaisen regressiomallin avulla arvioimme vuosina 1987 ja 2001 terveydenhuollon kokonaismenot henkeä kohti sekä diabeteksen, sydänsairauksien/verenpainetaudin ja hyperlipidemian hoitoon tarkoitetut menot alipainoisille, normaalipainoisille, ylipainoisille ja lihaville aikuisille, jotka olivat yhdeksäntoista vuotta vanhempia. 12 arvioimme kullekin vuodelle erilliset mallit. Kaksiosaisen mallin molemmat osat sisältävät rinnakkaisvariaatteina seuraavat: paino (alipainoinen, normaali, ylipainoinen, lihavainen), Ikä (19-29, 30-39, 40-49, 50-64, 65 ja vanhemmat), tupakointi, sukupuoli, koulutus (alle lukio, lukiosta valmistunut, jotkut college, college degree), sairausvakuutuksen asema (kuukauden yksityinen vakuutus, Medicaid, Medicare, muut julkiset vakuutukset, CHAMPUS/TRICARE, vakuuttamaton), rotu/etnisyys (Hispanic, ei-Hispanic musta, Muut), tulot prosentteina liittovaltion köyhyysaste (alle 100 prosenttia, 100-199 prosenttia, 200-399 prosenttia, 400 prosenttia tai enemmän), siviilisääty (naimisissa, Ei naimisissa), ja alue (Keskilänsi, Etelä, Länsi, Koillinen).

jokaiselle otoksessa olleelle henkilölle laskimme ennustetut (uudelleen muunnetut lokidollareista dollareiksi) asukasta kohden lasketut kulutustasot kertomalla ennustetut arvot ensimmäisestä ja toisesta vaiheesta. Tehdäksemme yhteenvedon painon vaikutuksesta asukasta kohden laskettuihin menoihin laskimme neljä ennustettua menotasoa. Ensimmäinen on se, mitä menot henkeä kohti olisivat, jos jokainen olisi alipainoinen. Seuraavaksi laskimme, mitä menot henkeä kohti olisivat, jos jokainen ihminen olisi normaali, ja sitten, jos jokainen ihminen olisi ylipainoinen ja lihavainen. Ennustettujen arvojen laskemisella voidaan tällä tavoin poistaa havaittavien yksilöllisten ominaisuuksien (kuten iän, vakuutustilanteen ja tulojen) vaikutus menoja asukasta kohti koskeviin ennusteisiin.

koska NMES: n ja MEPS: n otoksissa on monimutkainen ositusmalli, käytimme Svymean-käskyä Statassa, versiossa 8, lihavuusluokittain asukasta kohti laskettujen menojen välineisiin ja keskivirheisiin. Tämä selittää sekä monimutkaisen otosrakenteen että havaintojen painotukset. Laskimme keskivirheet ja 95 prosentin luottamusvälit regressiokorjatuille menoarvioille asukasta kohti bootstrap-tekniikalla 1000 toistolla. Alfa-arvoksi asetettiin 13 .05, ja kaikki testit olivat kaksipuolisia. Käytimme bruttokansantuotteen (BKT) henkilökohtaisen kulutuksen deflaattoria sopeuttaaksemme kulutustasoja asukasta kohti koko kansantalouden hintatason muutosten mukaisesti. 14 henkeä kohti laskettu kustannusarvio on ilmaistu vuoden 2001 dollareina.

■ menojen kasvun hajoaminen ajan myötä.

arvioidaksemme lihavuuden nousun vaikutusta ja muutoksia alipainoisten, normaalipainoisten, lihavien ja vakavasti lihavien ihmisten suhteellisissa menoissa jaoimme vuosina 1987-2001 henkeä kohti lasketun menojen todellisen kasvun osuuteen, joka johtui näistä tekijöistä, ja osaan, joka johtui muista syistä. Hajauttaminen suoritettiin laskemalla” kontrafaktuaalinen ” menotaso asukasta kohti, joka oli sama kuin mitä menot henkeä kohti olisivat olleet vuonna 2001, jos lihavuusluvut ja suhteelliset menot henkeä kohti painoluokittain olisivat pysyneet ennallaan vuoden 1987 tasosta. 15 käyttämällä tätä kontrafaktuaalista tasoa laskimme, kuinka paljon menot henkeä kohti olisivat kasvaneet, jos mikään näistä tekijöistä ei olisi muuttunut, ja vertasimme niitä tosiasialliseen menojen kasvuun, mikä johti ”lihavuuden aiheuttamaan” osuuteen menojen kasvusta.

toistimme tautikohtaisen menoanalyysin kolmesta lihavuuteen liittyvästä tilasta: diabeteksesta, hyperlipidemiasta ja sydänsairaudesta (johon kuuluvat verenpainetauti, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, keuhkosairaus ja akuutti sydäninfarkti). Aiemmin julkaistujen menetelmien jälkeen yhdistimme NMES: n ja MEPS-HC: n diagnoosikoodit jokaiseen itse ilmoitettuun lääketieteelliseen kohtaamiseen (minkä tahansa tyyppisiin hoitokäynteihin ja määrättyihin lääkkeisiin), joka sai henkilön hakeutumaan lääkäriin. 16 laskimme näiden kolmen sairauden kokonaismenot jokaiselle henkilölle ja sitten regressiomallien ja hajoamisanalyysin uudelleen. Otoskoko ja tilastollisen tehon puute estivät meitä sisällyttämästä muita lihavuuteen liittyviä tiloja, kuten sappikiviä ja aivohalvauksia.

tulokset

neljäntoista vuoden tutkimusjakson aikana normaalipainoisten osuus väheni kolmetoista prosenttiyksikköä ja lihaviksi luokiteltujen osuus kasvoi 10, 3 prosenttiyksikköä (molemmat p < .05) (todiste 1). Tämä väestön osuuden kasvu, jonka BMI on yli 30,00, on samaa luokkaa kuin kansallisen terveys-ja ravitsemustutkimustutkimuksen (NHANES) kliinisesti johdettujen arvioiden mukaan havaittu lihavuuden esiintyvyyden muutos, vaikka itse raportoidut lihavuusasteet ovat pienempiä. 17

käyttäen monimuuttuja-analyysimme tuloksia taulukoimme alipainoisten, normaalipainoisten, ylipainoisten ja lihavien ihmisten sopeutetut menot henkeä kohti vuosina 1987 ja 2001 ( todiste 2 ). Esittämällä tuloksia asukasta kohti laskettujen menojen tasolla nettoamme väestönkasvun vaikutuksen kustannusten kasvuun. Havaitsemme tilastollisesti merkittäviä eroja keskimääräisissä terveydenhuoltomenoissa henkeä kohti lihavien ja normaalipainoisten välillä vuosina 1987 ja 2001. Arvioitu kulutus henkeä kohti vuonna 1987 (vuonna 2001 dollaria) oli 2 188 dollaria; siellä oli 15.2 prosentin ero normaalipainoisten ja lihavien menojen välillä. Vuoteen 2001 mennessä rahankäytössä on suurempia eroja painoluokittain ( p < .05): lihavien terveydenhuoltomenot olivat 37 prosenttia suuremmat kuin normaalipainoisten. Lisäksi normaalipainoisten ja lihavien kulutus henkeä kohti kasvoi 37 prosenttia ja lihavien 63 prosenttia. Lihavien kasvuvauhti oli paljon suurempi kuin kokonaiskasvuvauhti henkeä kohti lasketuissa menoissa (51 prosenttia).

per capita expenditure, 1987

rowSpan=”1″ colspan=”1″> 1, 12 b

/tr>

EXHIBIT 2 ennustettu kulutus henkeä kohti Painoryhmän, terveydentilan ja vuoden, 1987 ja 2001
Painoryhmä/lääketieteellinen kunto per capita expenditure, 2001
Mean ($) relative to normal Mean ($) relative to normal
Total
2,437 1,15 a 3,255
normaalipaino 2,117 1,00 2,907 1.00 b
ylipainoinen 2,154 1,02 3,247 c
2,438 1, 15 b 3,976 C 1,37 B
All 2,188 1.03 3,298 c 1,13 b
Diabetes
alipainoinen 39 1,23 80 1,38
normaalipaino 31 1,00 58 C 1.00 b
ylipainoinen 46 1,48 a 90 C 1,56 b
104 3,33 b 193 C 3,35 b
all 50 1.59 b 106 C 1, 84 b
Hyperlipidemia alipainoinen 1 0,36 7 .20 b
normaalipaino 3 1,00 34 1.00 c
ylipainoinen 5 1,53 59 C 1, 71 b
6 1, 86 78 C 2,29 b
all 5 1.31 54 c 1,59 b
sydänsairaus d
alipainoinen 225 0,99 266 0,96
normaalipainoinen 228 1.00 276 1,00
305 1.34 b 348 398 1, 75 b 514 C 1.86 b
All 284 1,25 b 365 C 1.32 b

lähde: authors’ analysis of 1987 National Medical expenditure Survey (NMES) and 2001 Medical expenditure panel survey, household component (MEPS-HC).

huomautus: alipainoinen on painoindeksi (BMI) alle 18, 5; normaalipainoinen on BMI välillä 18, 5-24, 9; ylipainoinen on BMI välillä 25.0 ja 29.9; lihavien painoindeksi on 30.0 tai suurempi. Katso yksityiskohdat tekstinä.

a eroaa merkittävästi normaalista ( p < .10) vuonna 1987 tai 2001.

b eroaa merkittävästi normaalista ( p < .05) vuonna 1987 tai 2001.

c poikkesi merkittävästi samasta BMI-luokasta vuosina 1987-2001 ( p < .05).

dIncludes hypertension.

näiden monimuuttujatulosten avulla laskimme, mikä osuus henkeä kohti laskettujen reaalisten menojen kasvusta johtui lihavuuden esiintyvyyden kasvusta ja lihavien suhteellisten menojen kasvusta. Vuosien 1987 ja 2001 välillä inflaatiokorjatut menot henkeä kohti kasvoivat 1 110 dollaria ( todiste 3 ). Menot henkeä kohti olisivat kasvaneet arviolta 809 dollaria, jos lihavuuden esiintyvyys ja suhteellinen kulutus olisi pysynyt vuoden 1987 tasolla kunkin painoluokan ihmisten keskuudessa. Laskemme jäännöksen, 301 dollaria eli 27 prosenttia kasvusta, johtuvan siitä, että lihavien määrä ja suhteellinen kulutus ovat muuttuneet verrattuna ei-lihaviin. Kun eritellään pelkästään lihavuuden esiintyvyydessä tapahtuneiden muutosten vaikutukset, havaitaan, että lihavien osuus väestöstä kasvaa 12 prosenttia menojen todellisesta kasvusta henkeä kohti.

td rowspan=”1″ colspan=”1″>lihavuuden aiheuttama kasvu

colspan=”2″ rowSpan=”1″>
EXHIBIT 3 inflaatiokorjattu lihavuus-Attributable Increase in per Capita Health Care expenditure, 1987-2001
Per asukaskohtaiset terveysmenot vuonna 2001 $3,298
kontrafaktuaaliset menot asukasta kohti vuonna 2001 vuoden 1987 lihavuuden ja suhteellisten menojen tasolla $2,997
menot asukasta kohti vuonna 1987 (2001 dollaria) $2,188
1,110 301 dollaria
muista tekijöistä johtuva kasvu 809 dollaria
lihavuuden aiheuttama osuus menojen kasvusta a 0.27

lähde: Authors’ analysis of 1987 National Medical Expenditure Survey (NMES) and 2001 Medical Expenditure Panel Survey, Household Component (MEPS-HC).

sisältää menojen kasvun, joka johtuu esiintyvyyden muutoksista ja ylipainoisten ja lihavien suhteellisista menoista normaalipainoisiin verrattuna.

lihavuus on yhdistetty useisiin sairauksiin, kuten diabetekseen, hyperlipidemiaan ja sydänsairauksiin. NMES: n ja MEPS-HC: n taulukot osoittavat, että hoidettujen diabetestapausten (79 prosenttia) ja verenpainetaudin (29 prosenttia) määrä on kasvanut jyrkästi tänä aikana. Näin ollen terveysmenojen kasvu, joka juontaa juurensa liikalihavuudesta, on mitä todennäköisimmin keskittynyt suurempiin menoihin näiden sairauksien hoitoon. Regressiomalleista ennustimme kunkin henkilön menotason henkeä kohti kunkin kolmen ehdon osalta painoluokittain. Menoennusteet poikkesivat merkittävästi painoryhmittäin sekä 1987 että 2001 (p < .05)näissä olosuhteissa. Lihavuuden esiintyvyyden kasvu ja suhteelliset menot muodostivat merkittävän osan kuhunkin tutkituista kolmesta sairaudesta aiheutuneiden menojen kasvusta (todiste 4 ). Lihavuuden trendit olivat yli 38 prosenttia diabeteksen menojen kasvusta, 22 prosenttia hyperlipidemian menojen kasvusta ja 41 prosenttia sydänsairauksien menojen kasvusta. Yhdessä nämä kolme sairaudet osuus oli 22 prosenttia yleistä kasvua menojen johtuu lihavia ihmisiä ($65 $301 kasvu asukasta kohti todistuskappale 4 ). Nämä sairaudet ovat yksi viidestätoista ensisijaisesta sairaudesta, jotka Institute of Medicine (IOM) on yksilöinyt hoidon tehokkuuden, ennaltaehkäisyn ja laadun parantamiseksi. 18

EXHIBIT 4 Obesity-attributed expenditure Increases By Condition, 1987-2001
diabetes hyperlipidemia yhteensä kolme sairautta yleinen
todellinen kasvu, 1987-2001 $56 $50 1,110
lihavuuden aiheuttama kasvu, 1987-2001 $21 $11 33 $65 $301
0.38 0, 22 0, 41 0, 35 0, 27

lähde: authors’ analysis of 1987 National Medical expenditure Survey (NMES) and 2001 Medical expenditure panel survey, household component (MEPS-HC).

includes hypertension.

Loppuhuomautukset

sekä liikalihavuuden yleistyminen että lihavien amerikkalaisten suurempi suhteellinen kulutus henkeä kohti oli 27 prosenttia henkeä kohti laskettujen reaalimenojen kasvusta vuosina 1987-2001. Tänä aikana lihavuuden esiintyvyys kasvoi 10,3 prosenttiyksikköä—lähes 24 prosenttiin aikuisväestöstä. Lihavuuden lisääntyminen lisäsi merkittävästi kolmen tutkitun sairauden menoja (diabetes, hyperlipidemia ja sydänsairaus). Arviomme pätevät vain siviiliväestöön, joka ei ole institutionalisoitunut. Siinä määrin kuin muutokset lihavuuden yleisyydessä ja lihavuuden vaikutus menoihin eroavat laitosväestössä, arviomme saattavat yli – tai vähätellä lihavuuden vaikutusta kustannusten kasvuun kansallisesti.

lihavuudesta johtuvaan kustannusarvioon 27 prosenttia sisältyy kaksi suuntausta: lihavuuden esiintyvyyden kasvu ja lihavien menojen kasvu suhteessa normaalipainoisiin. Tämä jälkimmäinen komponentti kaappaa lääketieteellisen teknologian muutokset, jotka tarjoavat lääkäreille parempia vaihtoehtoja liikalihavien potilaiden ja heidän keskuudessaan esiintyvien sairauksien hoitoon. 19 siten meidän lihavuus-johtuvan menojen kasvua arvio on inklusiivinen, eikä yksinomainen, muutoksia lääketieteellisen teknologian ja yksinkertaisesti edustaa erilainen lähestymistapa luonnehtia menojen kasvua.

lihavuudella on huomattava vaikutus Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmään. Se on yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen myös niillä, joilla ei ole muita riskitekijöitä, kuten tupakointia tai aikaisempaa sairautta. Aiempien arvioiden tapaan tuloksemme osoittavat, että lihavien kustannukset olivat 37 prosenttia suuremmat kuin normaalipainoisten kustannukset vuonna 2001. 20 lisäksi lihavuuden kasvu ja lihaviin kohdistuvat menot olivat 27 prosenttia inflaatiokorjattujen terveydenhuoltomenojen kasvusta henkeä kohti vuosina 1987-2001. Tähän mennessä ei ole näyttöä siitä, että BMI yli 30,00: n Yhdysvaltain väestön osuuden kasvu olisi laantumassa. Nämä tulokset viittaavat siihen, että tulevien kustannusten hillitsemistoimien on hyökättävä suoraan liikalihavuuden kasvavaa esiintyvyyttä ja kustannuksia vastaan. Tämä edellyttää keskittymistä tehokkaiden toimenpiteiden kehittämiseen lihavien ihmisten painonpudotuksen edistämiseksi.

muistiinpanot

  • 1. Newhouse J. P. , ” Medical Care Costs: How Much Welfare Loss?”Journal of Economic Perspectives 6, ei. 3 ( 1992 ): 3 – 21 ; ja Crossref, Medline, Google Scholar Glied S.,” terveydenhuollon kustannukset nousevat jälleen, ” Journal of Economic Perspectives 17, ei. 2 ( 2003 ): 125 – 148 . Crossref, Medline, Google Scholar
  • 2. Flegal K. M. ym. ., ”Ylipaino ja lihavuus Yhdysvalloissa: Prevalence and Trends, 1960-1994, ” International Journal of Obesity and Related Metabolic Disorders 22, no. 1 ( 1998 ): 39 – 47 . Crossref, Medline, Google Scholar
  • 3. Flegal K. M. ym. ., ”Prevalence and Trends in Obesity among U. S. Adults, 1999-2000”, Journal of the American Medical Association 288, no. 14 ( 2002 ): 1723 – 1727 . Crossref, Medline, Google Scholar
  • 4. Kenttä A. D. ym. .,” Ylipainon vaikutus riskiin sairastua yleisiin kroonisiin sairauksiin kymmenen vuoden aikana”, Archives of Internal Medicine 161, no. 13 (2001): 1581-1586 ; ja Crossref, Medline, Google Scholar Must A. et al. .,” Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvä Tautitaakka”, Journal of the American Medical Association 282, no. 16 ( 1999 ): 1523 – 1529 . Crossref, Medline, Google Scholar
  • 5. Sturm R. , ”the Effects of Obesity, Smoking, and Drinking on Medical Problems and Costs”, Health Affairs 21, no. 2 ( 2002 ): 245 – 253 ; ja mene artikkeli, Google Scholar Finkelstein E. A., Fiebelkorn I. C., ja Wang G., ”National Medical expenditure attributed to Overweight and Obesity: How Much, and Who’ s Paying?”Terveysasiat, 14. toukokuuta 2004 , content.healthaffairs.org/cgi/content/abstract/hlthaff.w3.219 syyskuuta 2004). Mene juttuun, Google Scholar
  • 6. Sturm , ”lihavuuden, tupakoinnin ja juomisen vaikutukset”; Crossref, Medline, Google Scholar Finkelstein et al. ., ”National Medical expenditure attributed to Overweight and Obesity”; Crossref, Medline , Google Scholar Pronk N. P. , Tan W., and O ’ Connor P.,” Obesity, Fitness, and Health Care Costs, ” Medicine and Science in Sports and Exercise 31, no. 5 ( 1999 ): S66 ; Crossref, Medline, Google Scholar Wolf A. ja Colditz G., ”Current Estimates of the Economic Cost of Obesity in the United States,” Obesity Research 6, no. 2 ( 1998 ): 97 – 106 ; ja Crossref, Medline, Google Scholar Quesenberry C., Caan B., ja Jacobson A., ”lihavuus, terveyspalvelujen käyttö, ja terveydenhuollon kustannukset jäsenten keskuudessa terveydenhuollon huolto-organisaatio,” Archives of Internal Medicine 158, Ei. 5 ( 1998 ): 466 – 472 . Crossref, Medline, Google Scholar
  • 7. Edwards W. S. Ja Berlin M., National Medical Expenditure Survey: Questions and Data Collection Methods for the Household Survey and Survey of American Indian and Alaska Natives, Pub. 89-3450 (Washington: U. S. Department of Health and Human Services , 1989); ja Medline, Google Scholar Cohen J. W. et al. ., ”The Medical Expenditure Panel Survey: a National Health Information Resource,” Inquiry 33, no. 4 ( 1996 ): 373 – 389 . Medline, Google Scholar
  • 8. Sama . Google Scholar
  • 9. Yhdysvaltain tartuntatautien valvonta-ja ehkäisykeskukset: ”mikä on BMI?, ”17 päivänä huhtikuuta 2003 , www.cdc.gov/nccdphp/dnpa/bmi/bmi-adult.elokuuta 2004 ). Google Scholar
  • 10. Cohen J. W. and Krauss N. A., ”expending and Service Use among People with the Fifteen Most Costly Medical Conditions, 1997” Health Affairs 22, no. 2 ( 2003 ): 129 – 138 . Mene juttuun, Google Scholar
  • 11. Painotimme havaintoja käyttäen NMES-aineistossa annettuja painoja, jotka selittävät puuttuvat paino-ja pituusarvot , kuten Rhoades J. A. , Altman B. M. ja Cornelius L. J. , ”Trends in Adult Obesity in the United States, 1987 and 2001: Estimates for the Noninstitutionalised Population, Age 20 to 64, ” Statistical Brief no. 37 , August 2004, www.meps.ahrq.gov/papers/st37/stat37.htm syyskuuta 2004). Google Scholar
  • 12. Arvioimme myös muokattuja kaksiosaisia malleja, kuten Manning W. G. ja Mullahy J. ehdottivat: ”Estimating Log Models:to Transform or Not to Transform?”Journal of Health Economics 20, no. 4 ( 2001 ): 461 – 494 . Esitämme kuitenkin tässä normaalin kaksiosaisen mallin tulokset, koska ennusteet olivat lähempänä varsinaisia otosvälejä, eikä Cook-Weisbergin testi voinut hylätä homoskedastisuuden Nollaa molempina vuosina. Muutimme arviot alkuperäiseen dollariasteikkoonsa käyttäen smearing-estimaattoria. KS. Duan N. , ”Smearing Estimate: A nonparametric Retransformation Method”, Journal of the American Statistical Association 78 , no. 383 ( 1983 ): 605 – 610 . Crossref, Medline, Google Scholar
  • 13. Efron B. , ”Bootstrap-Menetelmät: Toinen katsaus Jackknife, ” Annals of Statistics 7, ei. 1 ( 1979 ): 1 – 26 . Crossref, Google Scholar
  • 14. National Aeronautics and Space Administration, ”GDP Deflator Inflation Calculator”, 26. maaliskuuta 2004 , www.jsc.nasa.gov/bu2/inflateGDP.html syyskuuta 2004). Google Scholar
  • 15. Vuonna 2001 normaalipainoisten menot asukasta kohti kerrottuna kunkin painoryhmän asukasta kohti laskettujen menojen ja esiintyvyystasojen summalla vuonna 1987. Tämä taso, joka näkyy näyttelyssä 3, on $2,997 = $2,907 x (1,15 x 0,036 + 1.00 x 0, 516 + 1, 02 x 0, 313 + 1, 15 x 0, 135) . Google Scholar
  • 16. Joihinkin sairaustapahtumiin liittyi useita sairauksia. Kuitenkin lähes 90 prosenttia johonkin tapahtumaan liittyvistä kokonaismenoista ilmoitti yhdestä sairaudesta. Koska olemme kiinnostuneita selittämään lihavuuden roolia menojen kasvuun vaikuttamisessa jonkin tilan sisällä, emme ole huolissamme olosuhteiden kaksinkertaisesta laskemisesta. Päädymme samanlaisiin johtopäätöksiin, kun otos rajoittuu sellaisiin lääketieteellisiin tapahtumiin liittyviin menoihin, jotka raportoivat vain yksittäisestä sairaudesta (esimerkiksi vain diabetes) . Google Scholar
  • 17. Flegal ym. ., ”Prevalence and Trends in Obesity.”Google Scholar
  • 18. Institute of Medicine, Crossing the Quality Chasm: A New Health System for the Twenty-first Century (Washington : National Acadies Press, 2001). Google Scholar
  • 19. Cutler D. M. ja McClellan M. , ” Is Technological Change in Medicine Worth It?”Terveysasiat 20, ei. 5 ( 2001 ): 11 – 29 . Mene juttuun, Google Scholar
  • 20. Finkelstein ym. ., ”Kansalliset terveysmenot, jotka johtuvat ylipainosta ja lihavuudesta.”Google Scholar

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.